Nyt on Kemin reissu ohi ja matkasimme taas Nanolle uudella kulkuvälineellä, junalla. Oli vähän pelottava juna-asema kun sielä oli niin paljon porukkaa ja hälinää, yksi junakin meni ohi siinä, sitä piti vähän pelätä. Sitten oli turvallista kun pääsi takin sisälle lämpimään katselemaan vain menoa, siellä piti saada viettää siihen asti kunnes meidän juna saapui (taaskin myöhässä) ja syli vain vaihtui minun syliin :) Lemmikkivaunussa matkustimme, siellä oli muutamia pelottavia haukkuvia koiria, mutta eipä Nano niistä paljoa jaksanu välittää, vähän aikaa tiiraili meininkiä ja totesi että siinä minun sylissä on vain paras nukkua kun ei kuitenkaan pääse minnekkään vipeltämään :) Matka meni kyllä todella hienosti eikä pelännyt junassa ollessa yhtään kyllä. Asemalla oli vain jännää kun oli niin hirveänä porukkaa jokapuolella, olisi halunnut käydä moikkaileen kaikkia :)
Olemme Nanon kanssa alkaneet lenkkeilemään, olemme nyt jokapäivä tehneet vähän pitempiä lenkkejä ettei vain pihapiirissä tallustelua, hyvin on tyttö kyllä jaksanut. Tänään kävimme kahdestaan käveleen yhdellä pikku kukkulalla josta laskeuduimme metsänreitille, Nano tykkäsi kun sai juoksennella vapaana, eikä kyllä mennyt kauas, jos jäi jotain haistelemaan ja huomasi että minä menen edellä niin äkkiä juoksi kiinni :) Loppumatkasta neiti vain alkoi vähän nyrpistelemään nokkaansa kun alkoi satamaan vettä, kaunis karvapeite kastuu, olisi muka pitänyt päästä takin sisälle suojaan :D Nanosta kyllä löytyy niitä neitimäisiä piirteitä, ei millään halua vesilätäkköön astua ja kun täällä on ollut nuita aika kosteitakin kelejä niin silloin ei millään haluttaisi nokkaansa työntää ulos, saatikka sit kävellä siellä :)