
No se luonnosta, Nanohan se pääosassa tässä blogissa on ;) Nanoahan ei tietenkään reissulta unohdettu vaikka jalkavaiva onkin. Aluksi vähän emmimme että miten Nano jaksaa reissun, 14km kuitenkin kävelyä, mutta voisi melkein todeta että neiti oli se reippain porukasta, ei pienintäkään merkkiä väsymyksestä tai että jalka olisi vaivannut. Annoin juoksennella fleksin kanssa sen edellä (irti siellä ei olisi voinut haaveillakaa pitää, porukkaa oli sen verta paljon liikkellä). Neiti innoissaan juoksenteli ja haisteli edellä, voisi sanoa että oli koira ihan elementeissään, oli todella ihanaa katseltavaa kun niin iloisena oli :) Olimme valmistautuneet reissulle silleen, että reppuja oli monia joten olisimme voineet Nanon kantaa repussa matkan taikka jos ei olisi tykännyt ideasta olisi se kyllä sylissäkin kulkenut. Tauoilla monesti pistin lämpömanttelin päälle ettei pääse lihaksetkaan kylmenemään. Kyllä se neiti aiheutti huvittamustakin taukopaikoilla, yhdelläkin paikalla oli kuukkeleita jotka kävivät hakemassa ruokaa kun ihmiset heittelivät ja meidän pikku "lintukoira" äänteli sitten siihen malliin että voi elämä :D Pistän tässä kun saan videopätkän (ja jos on hyvä) tännekin sen. Muutamia kuvia kuitenkin pistän jo nyt reissulta, jos lopuissa kuvissa mitä saan myöhemmin on hyviä, pistän takuulla tännekin :)
Haaveilua taukopaikoilla..


Metsän tutkailua..

Loppuillasta olikin Nano emäntänsä kanssa hieman sippejä :)

Ja lopuksi perhepotretti :)



Kommentit