Nano kun on alkanut jo parantumaan jalkansa kanssa niin hyvää tahtia, että uskaltauduin lähtemään kaverini ja hänen shelttien Tavun ja Katriinan kanssa pienelle metsäretkelle. Oli todella mukava pitkästä aikaa antaa Nanon juoksennella vapaana toisten koirien kanssa, huomasi oikein kuinka nautti menosta. Ei olekaan aikoihin Nanoa päässyt pitämään irti, niin sai samalla vähän testata, että miten se nykyään käyttäytyy irrallaan ja yllätyin posiitivisesti, tuli luokse jopa kiitettävästi jos lähti vähän omille teilleen :) Oli kyllä hyvä kun sai jalalle ihan erinlaista uutta liikuntaa tuon normaalin lenkkeilyn sijasta, eikä kyllä missään vaiheessa ollut merkkiäkään väsymyksestä, olisi riittänyt virtaa vaikka jatkaakin juoksentelua :)