Nonih, kävimme viikonloppuna siellä Haukiputaalla näyttelyissä toteamassa, ettei Nano käytä oikeaa takajalkaanasa lähes ollenkaan eikä näin sitä voitu arvostella, tosin paperiin tuli maininta hylätty, mikä ilmeisemmin olisi pitänyt olla ei voi arvostella, eihän Nano sentään sekarotuinen ole. Noh se nyt oli pienin huoli mitä tässä esiintynyt, soitin tuossa eilen eläinlääkärille, että mikäs tuossa jalassa voisikaan olla kun jo kuukauden nilkuttanut eikä ole oikein astunut sen päälle. Menimme Heiskasen Onnin vastaanotolle ja siellä jalka tunnusteltiin ja otettiin röntgenkuvat. Heiskanen itse ei lähtenyt kovin hirveänä arvailemaan vaan lähetti kuvat Oulun Akuuttiin josta odottelen tuomiota, että mikäs olisikaan. Sen verran Heiskanen sanoi että vasemman jalan tiheys oli erilainen kuin oikean jalan ja sen kyllä näki selvästi itsekin kuvista, ristiside kuulemma ei ole ainakaan mennyt. Vasemmassa jalassa epäili osteofytoosia (kumma, luulin itse että siinä ei mitään olisi kun sitä niin terveesti käyttää) ja oikeassa jalassa epäili legg perthesiä. Tosin nämä nyt on vain epäilyjä, selviää sitten varmasti, että mikä on kun Akuutista soittavat. Näin Cairnterrierikerhon sivuilla sanotaan Legg Perthesistä, jos se nyt Nanolla on:
" Calvé Legg Perthes-vika l. reisiluunpään osittainen kuolio. Ensimmäiset oireet voivat ilmaantua noin 4 kuukauden ikäisellä pennulla, yleensä viimeistään 18 kuukauden ikäisenä. Lieviä tapauksia ei aina edes huomaa. Tyypillisiä oireita ovat sairaan jalan hypyttäminen, ts. koira ei varaa painoaan sille joka askeleella. Samoin oireita ovat liikkumishaluttomuus portaissa tms., sekä jäykkyys ylösnousun jälkeen. Oireet yleensä pahenevat rasituksen jälkeen. 1989-2005 rekisteröidyistä pennuista kerhon tietoon tullut 35 tapausta. Korjausleikkauksista hyviä tuloksia."

Toivotaan nytten parasta ettei mitään kovin vakavaa olisi ja kaikki tulisi kuntoon, tosi ikävä vain että tuollanen tullut pikku neidille. Nano on itse on tosi reipas ja pirteä, ei sitä jalka haittaa ollenkaan, yhtä innokkaasti pihalla yrittää jahdata oravaa ja odottaa hirveästi lenkkiä, mutta kun eläinlääkäri käski Nanon pistää pienelle lepokuurille niin eipä niitä kovin pitkiä lenkkejä aleta tekemään. Eniten harmittaa agilitytreenien poisjäänti, tyttö kun niistä niin nautti, mutta kyllä me vielä sitten terveen jalan kanssa jatkamme sitä. No toivottavasti tämä nyt tästä selkenee ja alkaa parantuminen kunhan saadaan tietää jalan oikea diagnoosi.