Nanolla olikin viime viikko taas vähän erinlainen, tosin oli minullakin. Meillä oli kummallakin Vesan kans Kuopioon reissu loppuviikosta joten kävin edelisenä viikonloppuna kotona ja Nano jäikin koko viikoksi vanhemmilleni hoitoon. Voin omasta puolestani todeta, että ei tuollanen viikko ole kiva, tuntui ettei sitä aamulla edes herää kun ei käy ulkona piristymässä kun tottunut että ensimmäisenä käyttään neitiä ulkona :D Ja oli se muutenkin niin orpo viikko kun ei kotia tullessakaan ollut iloinen "häntä heiluttaa koiraa" näky :D

Mutta hyvin oli viikko kuulemma Keminmaassa neitillä mennyt, ensimmäiset pari-kolme yötä oli kuulemma herännyt ja vähän ikävöinyt, mutta oli aina rauhottunut takaisin nukkumaan. Oli hyvä silleen tietenkin kokeilla, että miten pärjää viikonkin (kylläkin tutussa paikassa) ilman minua.

Tässä huomasi kun viikkoon ei nähnyt Nanoa kuinka tuo jalka paranee aina, jopa viikossa. Kävimme äsken pitkän lenkin ja mukava huomata, kun  Nano jopa välillä "ravaa", sitä ei ole näkynyt aikoihin ja näyttääpä tuo lumessa temmeltäminenkin sujuvan paremmin kuin hyvin :) Ajattelin 1.12 mennä Cairnien pikkujouluiselle lenkkeilyreissulle, pääsee lajitovereitaan taas moikkaileen, toivottavasti silloin on vielä lumi maassa ja hyvä ilma :)